Rodusta

Norjanvuonohevonen

Vuonohevonen – tarkalleen ottaen norjanvuonohevonen rodun alkuperämaan mukaisesti – on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja. Länsi-Norja, Vestlandet, on ollut ja on edelleen rodun emämaata. Vuoteen 1947 asti rotua kutsuttiinkin vestlandetin hevoseksi (vestlandshest).

Villihevosia oli Norjan alueella jo esihistoriallisella ajalla. Arkeologiset kaivaukset ovat todistaneet, että kesyhevosia oli Norjassa ainakin jo pronssikaudella (n. 1200 eaa) ja on ilmeistä, että vuonohevoset polveutuvat näistä prossikautisista kesyhevosista.

Vuonohevosella on jäljellä villiväritys, hallakko-värit. Hallakkovärit ovat vallitsevia alkukantaisilla roduilla ja villihevosilla. Ominaista ulkonäölle ovat mm. harjasta selän kautta häntään ulottuva ns. siima eli tumma juova sekä seepraraidat jaloissa. Myös muita primitiivimerkkejä esiintyy (ks. Värit ja merkit).

Harja on vuonohevosen tavaramerkki. Harja on viikinkiajalta juontuvan perinteen mukaisesti leikattu lyhyeksi ja  pystyyn – ja nykyäänkin mm. rotumääritelmässä mainitaan, että harja tulee perinteen mukaan leikata siten, että se pysyy kauniisti pystyssä.

Rotua on jalostettu Norjassa ainakin noin 2000 vuotta. Vuonohevosia kuvataan mm. viikinkien kalliopiirustuksissa, joissa ovat usein aiheena oriiden väliset taistelut. Oritaistelut olivat tuona ajan tapa valita jalostusoriit: niissä jäivät henkiin vain voimakkaimmat ja sitkeimmät oriit. Rodun jalostus alkoi Norjassa virallisesti 1850 – 1840-luvulla, jolloin avattiin kantakirja I.

Norjan luonnonolosuhteet ovat osaltaan estäneet risteytymisen muiden rotujen kanssa sekä sopeuttaneet rodun niukkoihin ja vaativiin olosuhteisiin. Keskiajalla musta surmaa seuranneet tapahtumat puhdistivat rotua. Vestlandetin pienviljelijöiden hevosina niiden tuli olla pienikokoisia, syödä vähän ja pystyä hyödyntämään vaatimatonta ravintoa. Niiden tuli kuitenkin olla tarpeeksi vahvoja kyetäkseen pientilan erilaisiin, raskaisiinkin maataloustöihin sekä selvitä vuoriston vaikeakulkuisissa maastoissa. Tämä on edellyttänyt mm. hyvää luonnetta. Viikinkiajalla ja ennen sitä vuonohevosta käytettiin pääsääntöisesti ihmisten- ja tavaroiden kuljetuksiin ratsuna ja kantohevosena. Vielä muutama vuosikymmen sitten Norjan armeija käytti vuonohevosia kantohevosena paikoissa, joihin ei koneilla päässyt.

Katso you tube -video kantohevosesta (Klövköring) vuodelta 1968. Video sisältää ainutlaatuista kuvamateriaalia. Yksi tärkeimmistä vuonohevosen tehtävistä satojen vuosien ajan oli toimia kantohevosena (kløvhest). Norjan Vestlandetissa tunturitilat (mökit), joissa olivat eläinten kesälaitumet, olivat tiettömien vuoritaipaleiden takana pitkälle 1900-luvulle asti.  Kun teiden rakennus alkoi, ei silloinkaan vielä pitkään ollut kunnon teitä. Norjan armeija käytti kantohevosia 1970-80-luvulle asti.

Vuonohevonen on kooltaan useimmiten ponikokoa (sk 148 cm) ominaisuuksiltaan se on kuitenkin hevonen: kokoonsa nähden vahva ja monikäyttöinen. Sitä voi käyttää mm. metsätyöhevosena. Vuonohevosen säkäkorkeus vaihtelee 130-150 cm välillä.

Vuonohevosten jalostuksessa tärkeimpiä tavoitteita hyvän ja kestävän rakenteen lisäksi ovat hyvä luonne. Ne mahdollistavat monipuolisen käytön. Tärkeää on säilyttää rodun oikeanlainen rotutyyppi ja rotuleima. Lisätietoja jalostuksesta.

Vuonohevonen on terve rotu: pysyy terveenä ja elää pitkäikäiseksi, kun se pidetään ja hoidetaan oikein. Vältä yliruokkimista. Niukkaan ravintoon sopeutuneena vuonohevonen voi sairastua liian vahvasta ruokinnasta. Rodulla ei ole yleisesti rotuun liittyviä sairauksia kuten esim. kesäihottumaa.

Kylmäverisenä yleishevosena vuonohevonen sopii monipuoliseen harrastekäyttöön ja on erinomainen esimerkiksi perhehevosena. Se on kilpailukykyinen sekä ratsastuksessa että ajohevosena tietylle tasolle asti. Suomessa vuonohevoset kilpailevat yleisimmin seura- ja aluetasoilla este- ja kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Vuonohevosia on myös mm. terapiakäytössä.

Puhdasrotuisuus – oikea rotutyyppi ja -leima

Vuonohevonen on ikivanha alkuperäisrotu. Paitsi puhdasrotuisuuden, myös oikeanlaisen rotutyypin- ja -leiman vaaliminen on tärkeää. Rion biodiversiteettiä eli biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen sekä EU:n komission päätöksen perusteella Norja on rodun alkuperämaa: se vastaa rodusta ja rodun ominaispiirteiden säilymisestä. Suomen Vuonohevosyhdistys ry toimii Suomessa norjanvuonohevosrodun jalostuksen ja kasvatuksen hyväksi kunnioittaen ja noudattaen rodun alkuperämaan periaatteita ja sääntöjä.

Vuonohevonen periyttää voimakkaasti ulkonäköään, etenkin hallakko-värit ja erityiset merkit. Jos vuonohevonen risteytetään erirotuisen kanssa, tuloksena on miltei poikkeuksetta paljon, jopa täysin vuonohevosta muistuttava jälkeläinen. Vuonohevosen ulkonäkö pystyharjoineen ei ole tae puhdasrotuisuudesta. Hevoskauppoja tehdessä: tarkista hevosen tiedot ja suku. Vaadi viralliset paperit (EU-hevospassi)! Väärillä papereilla on aika ajoin huijattu tietämättömiä ostajia, jotka ovat hankkineet ulkomailta tuodun vuonohevosen. Ulkomaisilla hevosilla voi olla kilpailupassi. Se ei ole sama kuin virallinen EU-hevospassi.

Tarvittaessa yhdistys auttaa ja neuvoo vuonohevosen hakemisessa ja ostamisessa. Tiedustelut: jalostusvastaava Gunilla Awellan, p. 0440 873 066, nilla@taraldset.nu.

Myytäviä vuonohevosia Suomessa: Ks. vuonohevosten kasvattajat Suomessa.